maanantai 3. huhtikuuta 2017

Älä välitä


Minuun kohdistetaan usein kysymyksiä kuten mikä sulla on  tai miten sä voit olla noin herkkä tai sitten käsketään vain olla välittämättä. Älä välitä. Mitä sä siitä välität. No voi saatana siinäpä se. Lopettaisin oikopäätä, jos voisin. Lakkaisin miettimästä ja välittämästä tällä kyseisellä sekunnilla, jos vain voisin.


Yhä  useimmissa foorumeissa, sekä lehdissä, että netissä voi nykyään törmätä termiin erityisherkkyys.
Luulen, että erityisherkkyys ei suinkaan ole viimeaikoina lisääntynyt, siitä on vain alettu puhua enemmän. Käsitteenä erityisherkkyys ei nimittäin ole kovin vanha löydös, vaan laajemmat tutkimukset on ilmeisesti aloitettu vasta 90-luvulla.  Näin ollen tietoisuuden kasvaessa yhä useampi voi löytää itsessään erityisherkän piirteitä.

Olen asiaan jonkin verran perehtynyt, sen jälkeen kun aloin löytämään itse diagnosoimilleni häiriöille loogisia selityksiä erityisherkkyyden puolelta. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuus väistyivät taka-alalle ymmärtäessäni, että minulla onkin mahdollisesti ominaisuus, eikä sairaus.

Mitä erityisherkkyys sitten on?

''Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.''

''Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen,  intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.''



''Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.''

''Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.''



Eli toisinsanoen, aistit työskentelevät autonomisesti, tahdosta riippumatta koko ajan. Se ei tarkoita, että ne olisivat herkemmät kuin muiden, mutta ne altistuvat kokoajan ärsykkeille.

Tästä syystä aina kun tulen töistä, koulusta tai muusta vilskeestä kotiin, tarvitsen mun oman viisitoistaminuuttisen. Lähes poikkeuksetta.
Viisitoista minuuttia hiljaisuutta ja mielellään pimeässä niin avot, olen taas toimintakunnossa.

Joskus tosin tarvitsen pidemmän ajan palautuakseni. Kuten sanottu, väsähdän informaatiotulvasta. Tämän lisäksi huolestun myös kaikista valtakunnan asioista varmuuden vuoksi. Joskus siis yö ei ole riittävän pitkä aika palautumiseen, joskus palautumisprosessi kestää useamman päivän.


Väsähtämisessä tosin piilee pieni ristiriita. Vaikka olisin päivän aistihavaintoähkystä kuinka väsyksissäni, ei uni välttämättä tule. Ette tiedäkään kuinka monesti olen toivonut pikalobotomiaa illalla, kun koitan saada unen päästä kiinni, mutta pääni ei lopeta työskentelyä. Aivot surraavat ja käyvät läpi asioita, murehtivat, kääntävät ja mutkistavat asioita entisestään. Ja tällöin jos koskaan toivoisin voivani lopettaa ajattelun ja välittämisen siihen paikkaan.


Vaikka erityisherkkyydessä on muutamia tuskaisia piirteitä, olen tietoisuuden myötä oppinut kääntämään sen ominaisuuksia myös vahvuudeksi.

Koen voimakkaita, äärilaitaisia tunteita lähes päivittäin. Vaikka se on usein kovin väsyttävää, tarkoittaa se myös sitä, ettei mikään ole minulle ihan sama. En ole ''hälläväliä'' oikein mikään suhteen. Tästä syystä innostun, inspiroidun ja vihkiydyn asioille, jotka ovat minulle tärkeitä. Sydämeni tykyttää holtittomasti, kun innostun. Pystyn antamaan itsestäni yli sataprosenttisen panoksen, ja silloin minua ei pysäytä mikään.



Saatan myös haukkoa henkeäni pettymyksestä. Maailman epäsopusuhdat ja vääryydet saavat minut aika-ajoin tärisemään. Murheellisena isken lopulta nyrkin pöytään ja alan tehdä tosissani muutoksia tilanteen parantamiseksi. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että osa hienoimmista asioista syntyy, kun ammennetaan rankkojen tunnetilojen vallassa. Pyöritään tuskassa, kunnes Alpha Omega on kirjoitettu. Sitten noustaan ylös, sipaistaan pölyt olkapäiltä ja vedetään suupielet taivasta kohti. Miksi padota ja pelätä negatiivisia tuntemuksia, kun niistä voi syntyä loppujen lopuksi jotain suunnattoman hienoa? Muutenkin, jos ei koskaan myönnä tuntevansa surua, vihaa, inhoa tai pelkoa, ei myöskään koskaan opi käsittelemään niitä.


Minua saattaa itkettää niin 8-vuotiaiden satubalettinäytös, kuin jumppaohjaajan tsempit kesken tunnin. Ja kyllä kiitos, minua nolottaa silloin.


Muun muassa valmistujaisissani itkin lähes jokaisen vieraan saapuessa, kun tajuntaani iskeytyi, että hei tää porukka saapuu oikeesti eri kaupungeista juhlimaan mua.

Eli toisin sanoen, mikäli näet minut itku silmässä, minulla ei todennäköisesti ole sen suurempi hätä. Se on vain minun tapani käsitellä sekä iloa, surua, että lähes kaikkea siltä väliltä. Monet vain sattuneesta syystä yhdistävät sen automaattisesti negatiivisiin tunnetiloihin.


Aa että. En voi väittää, että kanssaeläjilläni olisi jotenkin erityisen helppoa kanssani. Onhan erityisherkkyydellä yhteneväisiä piirteitä niin autismin, ADHD:n, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, paniikkihäiriön ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kanssa. Että koitas siinä nyt sitten 😂

Mutta ainakin voin sanoa, että minussa on niin monta puolta, että aina saa yllättyä! Ominaisuuteni tuo nimittäin myös sekä omaan että läheisteni elämään  silloin tällöin paljon hyvää.

Saatan  vetää sinut mukanani sekä pohjamutiin ja aallonharjalle, mutta koskaan en jätä sinua yksin sinne. Huolehdinhan nimittäin sinunkin murheesi aina omieni lisäksi.




Tiedän, että ihmiset jotka kehottavat minua olemaan välittämättä, eivät tarkoita pahaa. Mutta harmikseni ja onnekseni  minä välitän juuri niin kauan kunnes laskette kukkasia ja multaa päälleni.  Ja kuopastakin mielelläni vielä  rääkyisin, että laulakaa nyt saatana vähän ilosempia lauluja.  En nimittäin tahtoisi matkustaa ajasta iäisyyteen kuunnellen surullisia lauluja, heh 😆







Mitäs pidätte tän päivän asusta muuten? Mun mielestä tämä pinkki farkkuhame on samalla sekä naisellinen, että tyttömäinen värinsä takia! Ja nahkatakki sopii melkeinpä asuun kuin asuun. Uskokaa tai älkää, minäkin pidän aika ajoin naisellisesta tyylistä 😂

Kuvat: Ninni - Visions

-Madame


 Pohdintani erityisherkkyydestä oli tämän postauksen osalta lähestulkoon omien kokemuksieni ja tuntemuksieni kerrontaa. Joidenkin mielestä tämä voi siis jäädä vähän pintapuoliseksi. Mikäli kiinnostuit aiheesta ja haluat tietää lisää, klikkaa tästä !













2 kommenttia:

  1. Tuntuu että tulee useestiki painittua samojen asioitten kanssa...

    Ja ah mikä upeus sitä taas ollaan!! Ja mikä hame! Mistä oot ton herkun löytäny?

    Terkuin Salainen ihailija❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih niin se tuntuu olevan yllättävän monella, mutta monesti saattaa tuntua että on ihan itekseen kun ei niin moni näistä puhu. Mutta onneksi meitä on loppujen lopuksi aika monta samassa venheessä!
      Ja aaa että kiitos tuhannesti, ja hamonen on ihan ruotsalaisketjusta nimeltä Hennes&Mauritz!
      Sinäkin olet upea! 💗

      Poista

Ihanaa, että olet täällä!
Kysy, ihmettele tai kerro mitä kuuluu. Ravi de vous rencontrer!