tiistai 21. maaliskuuta 2017

Tai ainakin heikunkeikun



Kun kaikki on vinksin vonksin, mietimme, kuinka tästä eteenpäin. Ihanassa ilta-auringossa näemme vain paskaisen ikkunalasin. Avonaisen jääkaapin edessä mietimme mitä laittaisi suuhunsa, kun vesikin on jonkun kalan kodista pois.
Teemme kovasti työtä, joka osoittautuu tuloksettomaksi. Mietimme, miksi en riittänyt tähänkään, kun kaikki on vinksin vonksin.




Pidätämme itkua, koska kukaan ei saa nähdä meidän olevan heikkoja. Teeskentelemme kaiken olevan mukavasti, koska surullisena näyttäytyminen rinnastetaan melkein rikolliseen toimintaan.
Sitten ihmettelemme kasvavaa pahoinvointia  hyvinvointivaltiossa.




Mutta kun kaikki on vinksin vonksin, teemme myös asioita, joita emme aikaisemmin pitäneet merkityksellisinä. Mietimme, mikä meille on oikeasti tärkeää.
Aikaisemmin korrekteina pitämämämme asiat saattavat menettää painoarvonsa. Työstämme asioita, jonka haluamme muuttuvan. Petymme, kun tajuamme, että ympärillä on ihmisiä, jotka eivät olekaan täällä meitä varten, vaikka luulimme. Lakkaamme panostamasta ihmisiin, ketkä myrkyttävät meitä. Opimme erottamaan jyvät akanoista, kun kaikki on vinksin vonksin.




Ja lopulta saatamme havahtua ajatukseen, että kaikki ei olekaan enää vinksin vonksin. Ne ovatkin ehkä vain  myllerryksessä. Tai ainakin hiukan heikunkeikun.




2 kommenttia:

  1. Tää teksti sopi nyt niin hyvin mun ajatusmaailmaan ja fiilikseen. Ihanasti kirjotettu muutenkin, tosi runollisesti. Noi kuvatki on aivan upeet. Sun tyyli on aivan ihana!
    Jäin seurailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei aivan ihana kuulla että pidit! Ja jooo pidän tälläisestä kerronnasta, kun yleensä tämmöset tulee ihan tajunnan virtana. Ja kiitos superisti, kylläpä piristit päivääni!

      Poista

Ihanaa, että olet täällä!
Kysy, ihmettele tai kerro mitä kuuluu. Ravi de vous rencontrer!