sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Sarkasmivalveutuneen lyhyt oppimäärä

Voisitko lakata olemasta niin  sarkastinen?
Minäkö muka sarkastinen? Tai no, ehkä mä vähän olenkin. Tai oikeastaan en niin vähänkään.



Yllämainitun lausahduksen kuultuani, olen pohtinut sarkasmia, ihmisyyden parasta ja hirveintä ominaisuutta lähes päivittäin. Aikaisemmin en ollut ajatellut koko asiaa sen suuremmin. Mutta siitä päivästä lähtien olen jalostanut ajatusta sarkasmista ja mustasta huumorista, sen synnystä ja olemassaolon syistä useasti.

Miksi me olemme sarkastisia? Mitä sarkasmi on, ja olenko minä todella niin sarkastinen, että saan toisen aika ajoin kiehumaan?

Minä käytän sarkasmia puhutussa kielessä vähän kuten kusmulkku naisia; usein, väärin ja silloin kun mua huvittaa. (Hirveä vertaus, mutta ihan itse keksin.)  Siinäkin tietysti tilannetajua soveltaen, kaikkiin tilanteisiin se ei vain yksinkertaisesti sovi. Kuitenkin useimmat meistä ovat jo niin sarkasmivalveutuneita, että ymmärtävät milloin ylitetään asiapuheen raja pompaten rajattomaan, vapaaseen sarkasmiviidakkoon. Minuun tutustuessasi raja on todennäköisesti ylitetty jo esittäytymisvaiheen jälkeen, mutta pyrin pitämään jonkinlaisen holtin siinäkin. Vaikka mainitsin äsken sanan ''vapaa sarkasmiviidakko'', on sielläkin omat lainalaisuutensa ja sääntönsä.

Vaikka puhutussa kielessä sarkasmi on usein kovasti läsnä, olen usein kirjoittaessa paljon varovaisempi ja harkitumpi sen käytössä. Miksi?
Syy on aika yksiselitteinen. Kirjoitetussa kielessä, oli kyseessä sitten blogi, tekstiviesti, snäppi tai fb-päivitys, väärinymmärryksen riski kasvaa _aina_.
Tätä ei voi mielestäni kylliksi toitottaa. Olen sitä mieltä, että nykyään useimmat väärinkäsitykset tapahtuvat nopeiden viestivälittimien informaatiokatkoksista. Viestissä kun ei nää toisen ilmeitä, kehonkieltä tai äänenpainoa. Sen takia konfliktien selvittäminen whatsappin välityksellä tulisi olla kiellettyä. Siinä voi joutua sarkasmit väärään kurkkuun.
''Vitun mulkku'' voi myös muuntua moneksi viestinvälityksellä. Riidelkäämme siis jatkossa kasvotusten, tai huudetaan vaikka puhelun välityksellä. Kuulee edes jos toisen leuka alkaa väpättää. Reaktiot ovat aitoja, eikä toinen ehdi miettiä miten vaikuttaisi vastatessaan mahdollisimman coolilta.
Whatsapp ei síis olekaan vain kätevä yhteydenpitoväline, se on osa suurempaa salajuonta, oikea valheiden verkko, psykopaattien ja narsissien*  itämispaikka!  PIIP. Sarkasmivaroitus. Äsken loikattiin rajan yli.   Kysymys kuuluu: Piditkö siitä? Tekikö se mukavan mausteen lukuhetkeen, vai kerkesitkö jo miettiä että pitäísit haahka jo pienempää suuta? Kumpikin on oikein, meitä on nimittäin niin moneksi.

(*Narsissi: Ihmisryhmä, jotka pitävät itseään järjestäytyneesti muiden yläpuolella, kyykyttävät henkisesti läheisiä, mutta ovat yleensä julkisuudessa pidettyjä henkilöitä. On puhuttu aikaisemmin narsisteista,  mutta en sitä tähän maailman aikaan uskalla enää käyttää.)




Sarkasmiviidakossa kahlaaminen voi ajoittain tuntua haasteelliselta, siksi olen koonnut teille Sarkasmivalveutuneen lyhyen oppimäärän, jota pyrin itsekin noudattamaan. Useimmiten.

1. Ei väkisin.
Jos sarkasmi ei tule luonnostaan, älä pakota sitä. Liika yrittäminen ei palvele ketään, saattaa jopa johtaa sinut ikäviin tilanteisiin.

2. Tilannetaju
Parasta sarkasmi on seurassa, joka on kanssasi samalla aaltopituudella. Tästä syystä tuntemattomassa porukassa kannattaa vähän kuulostella, ennen kuin laukoo ilmoille ronskia läppää perussuomalaisista. Voi nimittäin olla että just se sun vieruskaveri pyrkii kuntavaaleihin kyseisen puolueen nimissä.

3. Näytä, että osaat olla myös vakavissasi.
Sarkastinen kaveri voi olla hauskinta maailmassa, mutta mikään ei ole niin raskasta, kuin henkilö, joka ei ota mitään tosissaan. On tärkeää, että ihmiset osaavat tunnistaa milloin olet tosissasi, voidakseen luottaa sinuun.



Sarkasmi ja musta huumori ovat osaltaan myös aikamoisia taiteenlajeja. Ne voivat muuttaa surun iloksi, ja ilon hysteriaksi niin, että kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta on myös hetkiä, jolloin ne on parempi hetkeksi unohtaa. Mielestäni ne ovat ehdottomasti suomalaisuutta rikastavia tekijöitä; kuinkas muuten oltaisiin menty yli synkän virran ja läpi harmaan kiven? 

Parhaimmillaan sarkasmi voi toimia myös tehokeinona, kun yritetään saada toinen kauttarantain ymmärtämään, että jokin asia olisi mahdollisesti voitu hoitaa vähän paremmin.
Sarkasmi palvelee parhaiten, kun ketään ei tarkoituksella loukata, vaan niin sanotusti kevennetään tunnelmaa.

Someaikana sarkasmiviidakossa voi olla ajoittain raskasta, mutta siihenkin on ratkaisu. Pistetään somet kiinni hetkeksi, ja keskitytään ihmisiin, jotka ovat konkreettisesti vierellä juuri nyt. Niin minäkin aion seuraavaksi tehdä. Ja tuo ei ollut edes sarkasmia.



Sarkasmivalveutunutta sunnuntaita,

-Madame


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa, että olet täällä!
Kysy, ihmettele tai kerro mitä kuuluu. Ravi de vous rencontrer!