keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Sinulle, tärkeimpäni

Lähdit mukaani, vaikka sinua ei huvittanut. Lähdit mukaani, koska tiesit sen olevan minulle tärkeää. Jouduit seuraamaan vierestä kohellustani, mutta olit kärsivällinen. Kiitos.


Kiitos, kun tulit hakemaan minua. Tiesin, että olit stressaantunut. Tulit silti. Minä arvostin sitä, en vain ehkä ilmaissut sitä tarpeeksi voimakkaasti.


Kiitos, kun kiskoit minut ylös maasta, vaikka toinen jalkani oli jo luiskahtanut maankuoren väliin. Kiitos, kun estit minua putoamasta uudestaan. Kiitos,  kun olit paikalla.

Kiitos, kun piristit minua. Uskoit minuun, kun en itse uskonut. Muutuit vuokseni. Kiitos, kun riitin sinulle.

Anteeksi, kun jouduit näkemään minun särkyvän. Anteeksi, kun huolestutin. Anteeksi, kun minuun ei saanut kontaktia.

Kiitos pysähtyneistä hetkistä, naurusta, metelistä, ilosta ja onnesta.

Tämä on teille kaikille; ystäväni, lähimmäiseni, muruseni.  Tärkeimpäni.


💜💜💜











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa, että olet täällä!
Kysy, ihmettele tai kerro mitä kuuluu. Ravi de vous rencontrer!