tiistai 3. tammikuuta 2017

Ei pahalla, mut tahallaan?

Olen miettinyt kovasti sanaa mielipiteenvapaus. Sananvapauttakin olen pohtinut. Olen koittanut vähän palastella niitä. Kaiken mietiskelyn jälkeen tulen väistämättä siihen lopputulemaan, että nämä kaksi sanaa tulevat kovin usein väärinkäytetyiksi. Tai sitten ne ovat vain kertakaikkisen väärinymmärrettyjä. Jälkimmäiseen en oikein haluaisi uskoa, koska pitäisi meidän sivistysvaltioissa tietää mitä kumpikin tarkoittaa. Tai jos emme tiedä, olisi syytä ottaa selvää.

Kaikkien ei tarvitse olla julkisesti  jotain mieltä kaikesta. Se, että ei meuhkaa ja tuo mielipiteitään kärkkäin sanankääntein esille julkisesti, ei tee kenestäkään mielipiteetöntä tai sielutonta. Päinvastoin, he saattavat jopa osoittaa fiksuutensa pitämällä matalaa profiilia kohuttavimmista aiheista. Kaikkien ei tarvitse osallistua poliittisiin keskusteluihin. Omaan mielipiteeseen on oikeus hiljaisestikin, eikä se mitätöi tai tee niistä vähäpätöisempiä. Koska itseasiassa ainoa asia mitä mesoaminen edistää, on paskamyrsky. Tilanne ei mölisemällä useinkaan parane.

Asioihin suhtautuminen neutraalisti ei pitäisi olla keltään pois, mutta kansankiihottaminen näyttää  silti olevan hallitseva trendi. Tiedän että mielipiteitä tarvitaan asioiden edistämiseen, mutta jos tämä niin sanottu mielipiteenvapaus tarkoittaa automaattisesti facebook-ryhmää, jossa leimataan Juha Sipilä, Timo Soini ja Päivi Räsänen vuorotellen syyksi  sekä tämän maan että oman  henkilökohtaisen elämän tuhoon, sekä kaiken sulkijalihaksen ympärillä tapahtuvan kirvelyn aiheuttajaksi, tekee mieleni oksentaa  pari kirjan sivua lakipykäliä muun muassa siitä, mitä internetissä saa julkaista ja mitä ei.
Mielestäni myös oman järjen pitäisi alkaa soittaa niitä hälytyskelloja jo kauan ennen tilanteen eskaloitumista siihen pisteeseen.

Tästä en voi seuraavaksi kysyä mitään muuta kuin että mitä internet tekee maalaisjärjelle? Kovin helposti se nimittäin näköjään monelta sumentuu.  Ja tämä ei muuten ole vain mielipide. Mielipiteen- ja sananvapaudesta viisveisaten, ketään EI saa haukkua tai solvata julkisissa viestimissä. Oli kyseessä sitten Donald Trump tai Antti Tuisku. Kritisoida saa, mutta ero rakentavan kritiikin ja herjauksen välillä tuntuu olevan yllättävän häilyvä. Joten vinkkinä sanoisin seuraavaa: Jos et ole varma pysyykö julkaisusi hyvänmaun rajoissa tai pahoittaako kohderyhmä mahdollisesti mielensä, älä julkaise mitään. Voit välttyä parhaimmassa tapauksessa vaikka kunnianloukkaussyytökseltä.  Muutenkin ihmettelen suuresti, miksi julkisuuden henkilöt ovat sosiaalisissa medioissa niin suojattomia. Minkä takia heille saa kertoa miten paskaa heidän musiikkinsa on, tai miten rumia he ovat? Miksi kommentoit Evelinan kuvaan, että oletko lihonut vai vaan raskaana, kun et tekisi sitä omalle kaverillesikaan?

Olen muutenkin aina suoraansanottuna ihmetellyt ihmisiä, ketkä laukovat loukkaaviakin kommentteja, mutta verhoavat ne juuri tähän kyseiseen mielipidevapauteen. Yleensä nämä mielipide-/sananvapauden väärinkäyttäjät
saattavat pehmentää sanomaansa lisäämällä loppuun "mää sanoin vaan mun mielipiteen" 
Mielestäni mielipiteenvapaus on yhtä kuin vapaus olla jotakin mieltä, mutta ei  EI vapautta sanoa kaikkea ääneen. Ja kohta joku tulee sanomaan minulle että ööh no onhan täällä voimassa sananvapauskin. No ähäkutti, niin onkin, mutta senkin väärinkäytöstä voi saada sakot. 

Myöskin kaikki lauseet jotka alkavat sanoilla "ei millään pahalla" pitäisi mielestäni nielaista samantien takaisin. Tai kieltää lailla. Kyseinen etuliite ei poista sanotun painoarvoa, tai pehmennä sitä muutenkaan. Pääsääntöisesti muutenkin silloin suusta on tulossa jotain, mikä ei ylennä vastapuolen mieltä. "Ei millään pahalla, mut ruma paita."  Tuntuiko kivemmalta? No ei. Yritetään kumota juuri annettu negaatio. Miksi siis päästää tuollaista ilmoille ylipäätään, ei siitä ainakaan kenenkään päivä parane. Tietysti on olemassa tapauksia, joissa halutaan aiheuttaa pahaa mieltä tarkoituksella, ja sellainen mielenköyhyys onkin sitten asia erikseen.  

Kaikkien ei myöskään tarvitse heittääntyä Coelhoiksi ja heitellä paskoja (anteeksi) quoteja pitkin someseinämiä osoittaakseen syvällisyytensä, JOS ei koe sitä luontaiseksi tai itselle tärkeäksi.  Live, love , laugh ja elä niin että henki menee, tai muussa tapauksessa olet tylsä nössö. Kertoa netissä, että kyllä sinun täytyy vähintäänkin pyöräillä maailman ympäri ja syödä raakoja merikaloja niin että selkään kasvaa suomut, ollaksesi jotain. Saavuttaaksesi jonkin elämisen tason. Ja kaiken tämän häsellyksen jälkeen palaat takaisin lähtöruutuun huomataksesi, että et löytänyt itseäsi vieläkään.  Tai sitten tuletkin huomaamaan, että vitsi tää kahvin juominen omassa keittiössä onkin aika #lit.
Et tarvitsekaan skorpionin puremaa tai life coachingia oivaltaaksesi sitä. Välttämättä.
 
 Mikä onni on, että meillä on oikeus omaan mielipiteeseen. Ei tarvitse olla samaa mieltä kuin eno kunnallispolitiikasta. Olemme jokseenkin vapaita aivopesulta.

Käytetään tätä etuoikeutta siis sen ansaitsemalla kunnioituksella, ja nostetaan itsemme siltäkin osin  kehitysvaltioksi. Pidetään kiinni omista, mutta kunnioitetaan ja annetaan tilaa myös toisen omalle. D'accord?



-Madame


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa, että olet täällä!
Kysy, ihmettele tai kerro mitä kuuluu. Ravi de vous rencontrer!