keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 lähenee uhkaavasti loppua. Vastahan se alkoi. Väkisinkin mieleni valtaa kysymys, että koska aika alkoi kulumaan näin nopeasti.



 Ehti tapahtua kaikenlaista. Tapahtui asioita, joiden en ehkä olisi toivonut tapahtuvan. Vastavuoroisesti jäi myös tapahtumatta asioita, joiden olisin toivonut tapahtuvan. Haluan kuitenkin uskoa, että asioita tapahtuu silloin kun niin on tarkoitettu. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tekemättömän voi saada tehdyksi. On myös asioita, joiden kulkuun ei pysty itse vaikuttamaan. Silloin on vain mentävä virran mukana ja luottaa asioiden omaan ihmeelliseen taipumukseen järjestäytyä omiin lokeroihinsa. 



Tapani mukaan myös tunsin paljon. Iloitsin onnistumisesta. Podin huonoa omatuntoa. Olin toiveikas.  Kaduin toistettua virhettä. Rakastin. Vihastuin. Surin, kun et ollutkaan enää siinä vaikka tarvitsin.  


Epäilin elämää, kun ikävä raastoi rintakehää ja pettymys valui suurina pisaroina päälleni. Itkin sisälläni vellovaa surua.

Liikutuin rakkaudesta jota sain osakseni. Koin syvää kiitollisuutta. Pyysin anteeksi. Sain anteeksi.



Opin itsestäni enemmän kuin muina vuosina. Opettelin olemaan armollisempi. Annoin anteeksi.



-Madame











                                                                                                                                                                                                                                    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa, että olet täällä!
Kysy, ihmettele tai kerro mitä kuuluu. Ravi de vous rencontrer!