sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Fresh start

Tiesin tämän hetken koittavan ennemmin tai myöhemmin. Sormia on syyhyttänyt jo pidemmän aikaa. Olen viettänyt unettomia öitä, ja ajatukseni ovat risteilleet maailman poliittisesta tilasta fettucine -pastan ilmiömäiseen suutuntumaan, ja suoritusyhteiskunnan häiriöistä piisamirotan periksiantamattomaan elämänfilosofiaan. Pakko sanoa että jo tässä vaiheessa saisin kielioppihipstereiltä turpaan. Tuohon edellisen lauseen ja -sanan eteen ei kuuluisi laittaa pilkkua. Mun mielestä se vaan sopi siihen.
Nyt istun pimeässä ja koitan saada niistä kaikista tuhansista ajatuksista kiinni, joista halusin teille puhua. Sormet ei meinaa liikkua. Olen ruosteessa.
Minua jännittää.

Vaikka jännitys meinaa lamaannuttaa viimeisetkin käytössäolevat toimivat aivosoluni, minut valtaa silti suuri inspiraation hyökyaalto. Olen odottanut tätä hetkeä niin pitkään. Odottanut, että saan laittoman pitkän tauon jälkeen työntää äärimmäisessä sekasorrossa vilisevät ajatukset ja mielipiteet teille luettavaksi. Haluan herättää ajatuksia ja pistää teidät miettimään.

Vaikka sisälläni asuva pieni Paulo Coelho valtaa mieleni usein mieleni ja kirjoitukseni lipsahtaisivat hiukan kansankiihotuksen puolelle, haluan silti painottaa, että en aio paasata suu vaahdossa jokaisesta maailman epäkohdasta. Minä haluan luoda mielipiteistä huolimatta maanläheistä, luettavaa ja viihdyttävää tekstiä, josta jokaisella olisi mahdollisuus löytää oma pieni samaistumispintansa.


Haluankin siis toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi alkavalle matkalle. En niinkään ajattele sinua matkustajan asemassa, vaan ottaisin sinut mielelläni osaksi Madamen miehistöä. Keskustellaan, mietitään ja epäillään yhdessä. Ollaan aitoja ja vahvoja yhdessä. Toiveita ja palautettakin otan mielelläni vastaan. Haluaisin, että sinulla olisi hyvä olla täällä. Että saisit suljettua maalliset murheet hetkeksi tämän blogin ulkopuolelle. Melko mahtipontinen tavoite, tiedän, mutta mä toivon että annat mulle mahdollisuuden ;)

Irrationaalisena ihmisenä mulla on vahvasti tunteet mukana siinä mitä sitten ikinä teenkin. Enkä tarkoita nyt sitä että voitelen ruisleivänkin rakkaudella, mutta muunmuassa tämä kirjoitettu teksti tulee suoraan jostain sydänjuuresta. Ja mä toivon että se välittyy juuri sinulle sinne ruudun toiselle puolelle.

En osaa kategorioida tätä blogia, ja siksi toivonkin että tekisit sen itse. Saat itse päättää ja fiilistellä, mitä se sulle milloinkin kertoo.

Oloni on hiukan levoton ja vatsassa on nyt niitä paljon puhuttuja perhosia. Olen iloinen jos olet päässyt tänne asti. Ihanaa sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa muruset, palataan pian astialle!





Amuse-toi bien!

-Madame

2 kommenttia:

Ihanaa, että olet täällä!
Kysy, ihmettele tai kerro mitä kuuluu. Ravi de vous rencontrer!