keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Massor av

Haluan tänään esittää teille näkökulman asiasta, jota olen pohtinut oikeastaan yläasteesta asti. On tietysti olemassa noin tuhat asiaa, jotka on olleet enemmän ja vähemmän mielessä, mutta aloitetaan nyt tästä, joka varmasti on joskus koskettanut jokaista meistä, tai ainakin näin uskallan olettaa.

Korviini ja silmiini on peruskoulusta asti kantautunut lausahduksia liittyen ympärillä olevien ihmisten vaatteisiin, tyyliin ja persoonaan liittyen. "Kaikilla on tollanen samanlainen", "En mä ainakaan tollasta kun se on niin massaa" Ja oma henkilökohtainen suosikkini on "No kun eihän sulla ole omaa mielipidettä".

Jos nyt lähdetään purkamaan tätä asiaa ensin peruskouluikäisen kannalta, niin mun mielestä on ensinnäkin äärimmäisen lyhytnäköistä vatipäisyyttä arvostella kenenkään 7-9. -luokkalaisen vaatetyyliä yhtään miksikään. Mitä itse laitoit seiskaluokalla päällesi? Sitä minäkin.


Lisäksi, oli seitsemäsluokkalaisen päällä mitä tahansa mangaröyhelöä tai tissivöitä, ei tämän kyseisen henkilön pukeutumistyyli tai ylipäänsä muukaan identiteetti ole vielä täysin paikkaansa löytänyt. Monella se on hukassa vielä pitkälle aikuisikään, eikä siinäkään mitään pahaa ole. Mielestäni  pukeutuminen on muutenkin asia joka saa elää ja muotoutua elämän varrella vaikka loputtomiin. Muoti ja mieltymyksetkin muuttuvat kokoajan, vaikka loppujen lopuksi sekin kiertää ympyrää palaten aina samoihin peruspilareihin.

Kuitenkin, oli kyseessä teini-ikäinen, aikuinen tai vanhus, jos kuulen/nään jonkun suoraan tai rivien välistä antavan kärkästä kuittia jollekin tämän pukeutumistyylin "massaudesta", särähtää se mun korvaan AINA. Ensinnäkin, missä määritellään mikä on massaa, ja kuka on siitä kenellekään mitään sanomaan? Tuntuu että monella on suuri tarve erottua juuri tästä kyseistä massasta kertomalla suurelle yleisölle omasta mielipiteestään aiheeseen liittyen, ja samalla painavat muita alemmas kertomalla mikä muiden tyylissä tai persoonassa on vikana. Lieneekö taustalla  pelko siitä, mitä muut ajattelevat vai pelko leimaantumisesta tietynlaiseksi. Vai eikö ole saanut kuulla tarpeeksi , että hei, sä oot ihan riittävän hyvä tuollaisena, ja siitä syystä täytyy nostaa itsensä jalustalle. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Jos kokee alati vallitsevaa riittämättömyyttä, täytyy hyväksytyksitulemisen tunnetta hakea omin avuin.

Tähän väliin pakko myös lisätä, että jokainen meistä haluaa kokea positiivista hyväksyntää. Vaikka kuinka uhotaan, että pitää uskaltaa tehdä mitä haluaa riippumatta muiden mielipiteistä, kyllä ihminen haluaa tulla muistetuksi positiivisella tavalla. Kuulla, että "sä oot mahtava tyyppi ja näytätkin kivalta", näin karrikoidusti. Ja tämä on taivaan tosi asia. Enkä tarkoita sitä, etteikö ihminen saisi uskaltaa olla oma itsensä muiden mielipiteistä huolimatta, päinvastoin, itsekin kannustan siihen, mutta jos kauheasti lähtee aiheella uhoamaan, herää väistämättä epäilys, että onkohan asia mahdollisesti aivan toisin kun on uhottu. Sama pätee kyllä muuhunkin uhoamiseen, eikä ainoastaan tähän. Usein nimittäin jonkin asian ylenpalttinen korostaminen johtuu tietynlaisesta epävarmuudesta aihetta kohtaan. Korostetaan, jotta muut ihmiset, ja varsinkin itse uskoisi tekemiseensä.

Mielestäni on harmi, miten paljon ihmiset kokevat olevansa riittämättömiä tai huomaamattomia. Jos nimittäin on sinut itsensä, tyylinsä ja tekemisensä kanssa, ei niitä tarvitse sen kummemmin todistella. Ei ole tarvetta korostaa omaa olemassaoloaan, koska ihmiset huomaavat sen  muutenkin. Tiedän, ettei ole helppoa olla vain, kun joka tuutista ryöpytetään ohjenuoria siitä, minkälainen pitäisi olla. Joku kertoo kokoajan mitä teet mahdollisesti väärin  ja koittaa tunkea meitä muottiin, johon emme hyvin suurella todennäköisyydellä tule mahtumaan. Ja hyvä niin. Koska kivenkova faktahan on, että sinä riität juuri sellaisena kuin sinä olet, eikä sinun tarvitse tehdä nykymaailman mukaan suuria ja merkityksellisiä asioita kuten omistaa pulleaa ylähuulta tai tehdä sitä tätä ja tuota ollaksesi jotain. Pelkällä olemassaolollasi on merkitys. Ei kukaan meistä tänne turhaan synny, vaikka tämä nykyinen suoritusyhteiskunta muuta väittääkin.

Palatakseni takaisin peruskouluajatuksiin, muistan miettineeni mielessäni silloin ja edelleen, että minkä takia täytyy nostaa meteli aina kun jollain on samanlainen paita kun toisella? Satumme kuitenkin elämään maailmassa jossa on hyvin todennäiköistä, että joku pitää samanlaisista vaatteista, kuin sinä. Tiedän, että pukeutumisella halutaan myös osaltaan viestiä asioita ja se on osa persoonallisuutta, eikä omintakeisessa tyylissä ole mitään pahaa, mutta mielestäni olisi aika stressaavaa ajatella ostavansa vaatteita vain sillä perusteella, että kunhan kellään ei ole samanlaista.
Monesti ihmiset poimivat trendeistä ne, mistä itse pitävät ja mitkä sopivat parhaiten omaan tyyliin, ja se on mielestäni ihan oikein.Tämä vain usein tarkoittaa sitä, että jollain vastaantulijalla voi bongata jotain samaa, kuin mitä omasta vaatekaapista löytyy. Se mitä yritän tällä tuoda ilmi, on se että jos joillain ihmisillä on samanlaiset paidat, housut tai kengät, ei tee kenestäkään massaa. Olen pohtinut tätä usein ja aina tulen samaan lopputulemaan. Nimittäin, jokainen henkilö, yksilö ja persoona kantaa vaatteensa omalla tavallaan. Jokainen ihminen on erinäköinen vaikka olisikin sama vaate päällä. Yksittäinen vaatekappale ei luokittele ihmisen tyyliä, puhumattakaan persoonasta, joten missä vaiheessa tuli hitiksi leimata kaveri massaksi siitä syystä?

Sitäpaitsi:

" Massa on fysiikan perussuure, joka kuvaa toisaalta kappaleen hitautta voiman vaikuttaessa siihen, toisaalta kappaleen kykyä tuntea ja aiheuttaa gravitaatiovoimia. Arkikielessä painolla tarkoitetaan yleensä kappaleen massaa."  Wikipediakin sen tietää.

Ja massan perusyksikkö on muuten kilogramma (kg), sen tiesin minäkin. Selluloosakin on massaa, ja leivottaessa taikina täytyy yleensä sekoittaa tasaiseksi massaksi. Joten summa summarum, eiköhän tämä massa-asia ole tätä myöten taputeltu?


Sitten oli vielä se mielipiteettömyyskonsepti. Piti ottaa kantaa siihen samalla, mutta teen irrationaalisen päätöksen kirjoittaa siitä toiste, koska eiköhän tässäkin ole jo kertomusta yhteen postaukseen 👅



Arvon miehistö, tiedostan että minulla on tämän tekstin myötä  suuri riski tulla väärinymmärretyksi. Joten näin tiivistäen, yritän  vain  kertoa teille, että en kannusta olemaan erilainen, enkä kannusta olemaan samanlainen, vaan kannustan olemaan omanlainen. Kannustan olemaan juuri sinä, koska olethan sä siinä aika pirun hyvä. 💗


Bonne nuit,
-Madame 


ps. Tämä blogi näkyy tällä hetkellä ainoastaan tietokoneversiona. Oletan että suurin osa saattaa lukea tätä jollain mobiililaitteella, joten kysymys kuuluu: haluaisitteko mielummin mobiiliversion? Poistin alunperin mobiiliversion käytöstä esteettisyyssyistä, mutta jos lukisitte mielummin sillä, niin antakaa jotain savumerkkiä 😙







3 kommenttia:

  1. Maiju you da best 💓 ja hei kyllähän tää teksti menee ihan tälleen myös epämobiiliversiona puhelimella koska toi palsta jotenkin kaventuu sopivaks tai teksti isontuu?

    VastaaPoista
  2. Kyllä se on Madame juuri niin, että silloin kun ihminen viihtyy omissa nahoissaan, on hän AINA kaunis����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on juuri niin parahin anonyymi 💗 Kunpa kaikki muutkin ymmärtäisivät sen 😍

      Poista

Ihanaa, että olet täällä!
Kysy, ihmettele tai kerro mitä kuuluu. Ravi de vous rencontrer!