tiistai 29. marraskuuta 2016

Jouluinen moi

Hyvää huomenta!
Ihan näin alkajaisiksi mun on aivan pakko esittää teille ylitsepursuavat kiitokset niiaten ja kumartaen teidän ihanasta palautteesta ja lämpimästä vastaanotosta. Luin teidän snäppejä ja viestejä yömyöhään, enkä meinannut millään ensin ymmärtää, että voiko olla mahdollista että jotkut ilahtuivat niin kovasti mun tekstistä. Olin ihan häkellyksissäni ja niin kiitollinen siitä, joten lyhyestä virsi kaunis, kiitos.💓💓💓


Eniten yllättynyt olin siitä, miten systeemi upposi myös miessukupuolen edustajiin. Koska tavoitteeni on osaltaan myös hieman ravistella totuttuja blogikliseitä, oli ilo huomata ettei tämä tosiaankaan ole pelkästään tyttöjen huuhaata ;)



 Kivaa kun tänne on tullut niin jouluinen sää! Pitkästä aikaa auringon näkeminen nostaa posititiivisuus- ja energiatasoja huomattavasti, vaikka valoisia tunteja ei päivässä montaa olekaan. Olisi ihan kiva tietysti jos sama jatkuisi vaikka jouluun asti, että saataisiin nauttia lumesta ja valoisuudesta, koska ne väistämättä vaikuttavat joulutunnelmaan virittäytymisessä. Toisaalta, viime jouluna taidettiin olla lämpömittarin mukaan plussan puolella, mutta ihana joulu oli siitä huolimatta.

Muutenkin pidän joulusta ja eritoten joulua edeltävistä viikoista ja kuukausista, on jotenkin kylmyydestä huolimatta lämmin fiilis. Erityistä onnea koen silloin, kun olen löytänyt omasta mielestä maailman parhaan lahjan jollekin. Mulla on vaan sellainen hiukan huono tapa hötkyillä niin, että lahjansaajalle selviää lahjan sisältö vähän liian aikaisin. Tulee vaan pakottava tarve paljastaa yllätys painostamalla kohdehenkilö avaamaan lahja mahdollisimman pian. Mielellään heti. Voisi tänä vuonna koittaa vähän rauhoittua. En kyllä tiedä kenelle tässä koitan valehdella, eihän vanha koira opi uusia temppuja.  Mutta ajatushan on tärkein, joten annettakoon se minulle anteeksi.😄




 Talviaiheeseen pakko lisätä, että jouluun asti talvinen sää on mielestäni oikein mukavaa ja tunnelmallista. Tietenkin esimerkiksi pyöräily on muuttunut tässä syksyn aikana lähes mahdottomaksi, minä kun olen koko syksyn sotkenut jopolla menemään kaikessa tuulessa ja tuiskussa. Ennen siirryin talven tullessa suosiolla julkisiin, mutta jostain syystä tämän syksyn teemana mulla on ollut tehdä kaikki vähän vaikeamman kautta, mukaanlukien nyt tämä pyörällä sekoilu säällä kuin säällä. On mulla vaaleanpunainen sadetakki sentään, joka vähän keventää tunnelmaa aina sellaisina pieninä epätoivon hetkinä, kun olen kiskonut vammautunutta pyörääni räntäsateessa pitkin kuokkalan siltaa. Kyllä muutaman kerran on tullut sellaisia hetkiä, kun on tehnyt viskata pyörä ojaan ja istahtaa ojanpientareelle ja odotella hamaan loppuun, että joku pyhähenki tulee noutamaan mut kotiin. Muutaman kerran käynytkin niin, mutta pyhän hengen sijaa toimitti iskä. Kiitos iskän ja pyörätelineen, pyörä ja minä olemme edelleen yhtenä kappaleena.


Onko teillä arvon miehistö millaiset fiilikset joulusta tai talvesta? Yay or nay?
Näihin kuviin ja tunnelmiin, ravi de vous rencontrer ja ihanaa päivää muruset!



Bonne journée!
-Madame 


Edit:// Mua voi muuten seurata snapchatissa nimellä @madamewest ! Tervetuloa mukaan, päivittelen sinne myös jonkin verran blogijuttuja. C ya there 💓








2 kommenttia:

  1. Ompas ihana blogi ja kiva saada lisää bloggailevia ystäviä! Voidaankin joskus käydä kuvaamassa asukuvia vaikkapa tai tehdä jotain muuta blogihömppää :)
    ☞Life à la Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti! Ja joo ehdottomasti! :)

      Poista

Ihanaa, että olet täällä!
Kysy, ihmettele tai kerro mitä kuuluu. Ravi de vous rencontrer!